Maalitestailua

Tänään innostuin testaamaan pikaisesti kahta eri maalia: Virtasen peittävää tummaa harmaata sekä Tikkurilan Valttia Teknoksen sävyllä. Tästä selvisi, että maali seinässä tulee olemaan kuultava, mutta kumpikaan sävyistä ei miellyttänyt että tekisin maalitestin isommalla hirsikasalla. Virtasen maali oli todella mukavaa maalattavaa, ei valunut mihkään kun paksu koostumus, tuo toinen litku olikin sitten jotain ihan muuta... Näen jo sieluni silmin kuinka kuultava valuu ja tippuu ja sotkee joka paikan. Tuskin maali tulee olemaan Valttia vaan jotain muuta. Prismassa on tuota Tikkurilaa tyrkyllä joka ongelmaan.

Sävyn kanssa tulee olemaan vaikeuksia koska kuultavia ei ole saatavissa yhtä kattavasti mitä peittäviä maaleja. Uulalla olisi justiin sellainen hyvä sävy ainakin värikartalla, mutta niitä moititaan homehtuviksi. Ilveksen kuultavaa ei saa sävytettyä Uulan värikarttojen mukaan, mutta lupasivat etsiä vastaavan. Odottelen vastauksia malttamattomana.

Lapset raksalla

Monesti puhutaan, ettei raksa ole lasten paikka kun on nauloja, ruuveja, mattopuukon teriä sun muuta vaarallista siellä täällä pyörimässä. Mun mielestä lasten pitää päästä myös katsomaan mitä tulevalla kodilla tapahtuu - mutta kyllä se niin on, että raksa täytyy suojata lapsilta!!

Meidän rakas 3.5-vuotias kiukkupyllymme on tähän mennessä onnistunut heittämään muovipullon maalämmön varausputkeen, kaatamaan yhden sisäpuolen tukipilareista (toki vielä löyhästi kiinnitetyn), vasaroimaan hirsiseinään kivoja jälkiä sekä nyt uutena huomattiin, että jollain laudan pätkällä on neiti saanut aikaan ulkoseinään vallan mahtavia jälkiä! =oO

Lapset myös leikkivät välillä keskeneräisessä autokatoksessa... tokihan sekin pian sortuu tällä menolla. Valvontaa pitää siis tehostaa kaikenmaailman tihutöiden varalta. Sopisiko riistakamera tähän tarkoitukseen vai olisiko jollain ylimääräisiä silmiä kiinnitettäväksi selkään? =)

Onko tää sitä "pöhinää"?

Tulevan tönön emännälle on tiedossa kyllä muutamia huonounisia öitä, kun sisäpuolen täyttöä sulatellaan kahden hallilämmittimen voimalla. Joo, KAKSI hallilämmitintä... Ei hallissa vaan meidän huoneistoalaltaan 134 neliön talossa. On kyllä lämmin... kohta mennään kattellen kuinka hirret halkeilee äkkinäisestä lämpövaihtelusta. No ei sekään nyt harmita niin mutta aina kun kuuluu piipaapiipaa niin käy mielessä, että jokohan se talo siellä palaa... 

Tarkoitus on saada nyt täyttö sulaksi sokkelin alaosaa myöten, että putkimiehet pääsevät tekemään putkivedot ja lattiavalua kohtihan tässä mennään. Ensi viikolle saa jo tilata styroksit ja raudoitusverkot. Kun lattiavalu on tehty, ajattelee kuinka vähän ja niin paljon on enää/vielä tekemistä. Hirsitalossa on se lyömätön etu, että kun ei laita lisäeristettä ulkoseiniin, on seinät pintakäsittelyjä vaille valmiit pystytyksen jälkeen. 

Nyt sai kaivaa 30cm syvälle kun tuli kuuraista sepeliä vastaan. Saapa nähdä kauanko noiden lämppäreiden täytyy pöhöttää ennenkuin maa on kunnolla sulaa ettei valut ja putket notkahda. Aikamoinen pöhinä kyllä kuuluu talosta ulos noista vekottimista, vaikka tuota ei kyllä voikaan sanoa "yleishyödyttömäksi pyöriskelyksi". 

Tuu kattoon!

Talosemme sai viime viikolla peltikaton päälleen. Ensin suunnittelimme konesaumapeltiä, mutta päädyimmekin sitten Metehe:n kattoon, käytännössä samanlainen kuin Ruukin classic. Väri on tumma ruskea ja näyttää sopivan taloon.

Sisäkaton koolaukset ja ilmansulkupaperikin tuli ratusteltua tuonne paikoilleen papparaisvoimin =D. Seuraavaksi pitäisi sulatella sisätäyttöä että saisivat putkimiehet tulla tekemään putkivedot. Myös puuttuva laattavahvistus pitäisi saada tehtyä ja erityisesti SIIVOTA.