Sinne ja takaisin

On hieman aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Aika paljon on tässä tapahtunut muutamien viikkojen sisällä. Ensin sain kuulla suru-uutisen tätini poismenosta, mikä jo tietenkin sekoitti pasmat ihan täysin - mutta sitten vielä sen jälkeen poikamme sairastui pneumokokin aiheuttamaan rajuun keuhkokuumeeseen sekä verenmyrkytykseen. Poika joutui Taysiin teholle, ja sieltä seuraavana päivänä tänne Helsinkiin lastenklinikalle jossa siis on yhä edelleen. Pojalla todettiin lisäksi vielä harvinainen hemolyyttis-ureeminen syndrooma (hus), jonka taudinkuvaan kuuluu munuaisten tukkeutuminen sekä verihiutaleiden hajoaminen. Pissaa ei tullut yhtään. Poika oli hengityskoneessa, letku keuhkoissa ja kaikenmaailman letkuja ja kanyyleja joka puolella, parhaimmillaan jopa pään molemmin puolin. Lisäksi vielä dialyysikanyylit. Hänelle tehtiin alkuun päivittäin pitkiä - jopa neljä tuntia kestäviä dialyysihoitoja.

Kahden viikon tehollaolon jälkeen poika pääsi munuais-ja elinsiirto-osastolle ja on ollut siellä nyt viikon. Hyvin toipuu. Pissaa tulee jo yli puoli litraa vuorokaudessa. Nyt odotellaan malttamattomana, että saadaan dialyysikanyylitkin pois ja pojan kanssa päästään leikkiosastolle kokeilemaan jalkoja. Hän on ollut kolme viikkoa sängyssä, ei ihme että joka asiaa pistää marisemaan.

Tänään ollessani vanhempien taukohuoneessa kahvilla, katsoin ikkunasta ulos ja ymmärsin, että on opittava elämään tässä hetkessä. Nyt tiedän ihan kirjaimellisesti mitä se tarkoittaa. "Sitten kun talo on valmis niin sitten kaikki sujuu hienosti ja on tilaa ja ollaan onnellisia." Mutta eihän se niin voi mennä. Jos aina ajattelee, että "sitten kun.." niin miten käy kun sekin on saavutettu? Keksitään uusi "sitten kun"- tietenkin. Ja koskaan ei ole hyvä. Mutta onhan meillä asiat nytkin hyvin: Poika parantuu, meillä on katto pään päällä, riittävästi ruokaa ja vaatteita, mielettömän hyvät ja osaavat hoitajat ja lääkärit, neljä vaihtelevaa vuodenaikaa, pirun kätevä metro!, perhe ja lähisukulaiset sekä ystävät jotka ovat kulkeneet mukana pojan matkalla sinne ja takaisin.





Ps. Koska tämä on pääosin rakennusblogi, niin on se talokin hieman viime postauksesta muuttunut!