Talokierros: WC

Täytyyhän sitä wc esitellä. Meillä normaaliin kalustukseen kuuluu lisäksi vihreä potta ja Nalle Puh-supistusrengas, mutta otin ne kuvauksen ajaksi pois.

Meidän wc:ssä on seinissä maali ja yhdellä seinällä silkkipaperi ja maali. Ihmeen hyvin se on lapsiperheessä kestänyt, ei ole kuin yhdestä kohdasta revennyt (revitty). Helpotushuonekin on vielä viimeistelemättä, eihän se käyttöä haittaa.

Yritin peilistä löytää kuvaa missä laput ovat vielä kiinni, kun en muista minkä merkkinen tuo on, mutta ei kyllä mistään löydy! Puukehykset kuitenkin ovat.

 Pyyhkeiden ripustustapa on tätä mun sooloilua. Ehkä joskus kyllästyn ja maalaan tuon köynnöksen piiloon sekä asennan pyyhekoukut järkevästi vierekkäin.

Tässä silkkipaperiseinää.

Matto on pesukoneessa pestävä, tietenkin.

Kovin on harmaata, mustaa ja valkoista ja neutraalia eikä väripilkkuja. Edustaa samaa sarjaa meidän makuuhuoneemme kanssa, enkä kaipaa kumpaankaan mitään tehosteväriä. Ehkä lapsuudessani olen saanut riittävästi punaisista ja vihreistä seinistä sekä keltaisista betonilattioista joita rintsikassamme oli. Koskaan en voisi enää kuvitella muuttavani rintamamiestaloon =). 

Ehkä seuraavaksi esittelen päämakkarin. 

Miten saada lapset viihtymään keskeneräisessä pihassa?

Meillä siis pihan multa (kröhöm) on edelleen levitetty vain osittain, ja sittenkin kun joskus kylvämme nurmikon siemenet, on kulku mullassa kielletty.

Miten siis oma piha saadaan lapsille mieluisaksi?

Lapset kyllä viihtyvät ja keksivät tekemistä ilman ulkoleikkivälineitäkin, mutta silloin se on juuri sitä, mitä ei saisi tehdä... heitellään kiviä, juostaan jo levitetyssä mullassa, heitetään multa sepelille ja sepeliä multaan. Meillä ongelma on ratkaistu muutamilla välineillä, jotka ovat olleet erittäin suosittuja.

 Tässä on pomppukiikku Exit Spinner, perinteisen pomppimisen lisäksi tällä voi pyöriä. Lapset tykkäävät ihan mahdottomasti. Tämä on tarkoitus ankkuroida maahan mukana tulleella putkella, mutta meillä ei tähän kohtaan sitä saa koska sepelin alla on kiveä ja kalliota. Siirrämme sen oikealle paikalleen heti kun nurmikko kestää kävelyn. Tämä on muuten helppo siirtää eikä ole mikään isokokoinenkaan!

Toinen suosittu ihanuus on perus liukumäki. Tämä on Smobyn ja oli helppo koota. Hyvin liukuu, mutta miinusta sähköisyydestä, lapsilla on tukka pystyssä parin liukukerran jälkeen. No, eipä tuo menoa tunnu haittaavan ja lakkihan heillä vielä on päässä muutenkin. Helppo siirrettävä tämäkin keskeneräisessä pihassa.

Tein hankinnan, joka on tarkoitettu koko perheellemme, myös aikuisille. Ja se on tietenkin jättitrampoliini! Löytyy nykyään hirveän monesta pihasta, mutta kohtaa myös paljon vastustajia. Kasasin rungon 4-vuotias tyttö apurina, mutta maton kiinnitti isäntä. Vaikka se kiinnitettiin oheiden mukaan, tarvittiin siihen silti kuormaliinaa. Jousia trampoliinissa on 96, mikä takaa ihan hyvän jämäkkyyden aikuisellekin.

Sitten kun matto oli kiinni, kiinnitin reunasuojuksen ja aloitin laittamaan turvaverkon jalkoja. Mielestäni reunapehmuste olisi saanut tulla pidemmällekin. Kovin työ oli maton kiinnittämisen jälkeen turvaverkon jalkojen laitto, jokaiseen jalkaan tuli kaksi kiinnitintä ja jokaisessa kiinnittimessä oli kaksi siipimutteria... huh kuinka oli sormenpäät karheina työn jälkeen!

Mutta kun työ oli tehty, ai ihanuutta!! Hengästyttävää hikiliikuntaa mutta hauskaa, minä kun inhoan sellaista liikuntaa jota pitää varta vasten tehdä hampaat irvessä. Tästä syystä en hyödy salilla käynnistä yhtään.

Tukevat tikkaat takaavat helpon pääsyn pomppimaan. Nämähän nyt olisi helppo itsekin tehdä.

Trampoliini löytänee lopullisen paikkansa myös nurmikon puolelta aikanaan, siihen saakka se saa olla tuossa missä se nyt on.

Lisäksi laitamme leikkimökin, hiekkalaatikon, keinun... ja mitä sitten mieleen juolahtaakaan!

Vihersuunnittelua

Meillä ei ole edes multaa levitetty kokonaan, kun jo tein ensimmäiset hankinnat tulevaan puutarhaan - ja istutin ne. Okei, on tuota metsänpohjaa jo ollut tuossa hieman, mutta kovin luottavainen sen menestykseen en kyllä ole. Suunnittelin vaihtavani sen turveharkkohin jotka jätän sammaloitumaan, mikäli varvut ja kanervat kupsahtavat. Laitankin siitä kuvaa sitten myöhemmin, elävästä tai kuolleesta.

Aivan ensimmäinen kukka on naapurinrouvan tuoma pääsiäisnarsissi, istutin sen omalle paikalleen tuonne ulos ja toivon, että se juurtuu hyvin ja kasvaa ensi keväänäkin. On se kestänyt jo monet pakkaset ja lumisateet.

Kuistia vähän jo somistelin, en halunnut sinne mitään kukkaa jossa pörisee koko ajan joku otus. Inhottaa ajatellakin kuinka ne sitten tulevat ovesta sisään. Mielummin jotain vihreää jossa ei niin paljon ötököitä ole, ja tällä kertaa se oli muotoiltu puksipuu. Kuvan harja ja pojan kumpparit toimivat siinä hyvänä rekvisiittana ;).

Muut kasvit joita aion käyttää, ovat aika lailla yleisiä paria lukuunottamatta. Kaupunkiympäristössä näkee usein tuijaa, katajaa, alppiruusua, tuiviota, kääpiöhavukasveja ym. Meidän erikoisuus on mustilanhortensia ja vaahtera.

Yllä olevassa kuvassa aidanteiksi tulevia puita ja pensaita. Aronia, mustilanhortensia, tuoksuvatukka eli koristevadelma sekä syreeni. Saapa nähdä kuinka paljon tulee ongelmia tuon tuoksuvatukan kanssa, kun on kova leviämään.

Tulee meillekin tuijaa ja irlanninkatajat jo istutinkin. Vaahteraa tulee yksi kpl juuri tuon ihanan syysloiston vuoksi. Matalaa tuiviota tulee tontin rajalla olevaan kivikkoon, sekä tuijien yhteyteen kuten kuvassakin.

Vähän kukkasiakin pitää tietenkin laittaa. Tässä freesiaa, pionia, soihtuliljaa, alppiruusua, lumipalloheisiä ja se kuntta. Laitan kuvia sitten jos saan joskus jonkun kukkimaan.

Tykkään ihan hirveästi suunnitella ja laittaa puutarhaa, vaikka en ole todellakaan mikään viherpeukalo. Siksi puutarhassani täytyy olla osa kukista yksivuotisia, joita saa vaihdella vuosittain. Amppeliin kesällä köynnöstä, syksyllä kanervaa.

Ja nyt sataa lunta. 

Oikein ihanaa kesän alkua kaikille lukijoilleni ;)

- Meikku